Kaksi on enemmän kuin yksi - aineenopettajien yhteisopetus lukiossa
keskiviikko 25. marraskuuta 2020
Yhteisöllisyys
ja yhteistyö korostuvat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS
2014) niin oppilaiden kuin työyhteisön tasollakin. Erityisesti oppiainerajat
ylittävät oppimiskokonaisuudet ja monialainen oppiminen sekä tulevan lukion
opetussuunnitelman (LOPS 2019) opintojaksot kannustavat kehittämään
yhteisopettajuutta aineenopetuksen kontekstissa. Opetussuunnitelmat ja
suomalaisten opettajien suuri vapaus päättää siitä, miten he työtään tekevät,
luovat hyvät puitteet yhteisopetukselle.
Yhteisopettajuudesta ei ole saatavilla kattavia valtakunnallisia tilastoja
(Malinen & Palmu 2017), mutta Suomessa 2010-luvulla tehtyjen eri
kartoitusten mukaan yhteisopetus ei ole lainkaan harvinaista kouluissamme.
Opetuksen ja oppimisen kansainvälisen TALIS 2018-tutkimuksen mukaan 7-9
vuosiluokkia opettavista suomalaisista opettajista (N= 2851) 34 % opetti
tiimityönä vähintään kerran kuukaudessa (Taajamo & Puhakka 2020). Eniten
yhteisopetusta toteutetaan eri kartoitusten mukaan opettajan ja koulunkäynnnin
ohjaajan sekä luokanopettajan ja erityisopettajan kesken, mutta
aineenopettajien yhteisopetus näyttää vielä olevan vähäisempää (Pulkkinen &
Rytivaara 2015; Saloviita & Takala 2010).
Yhteisopetusta kutsutaan Suomessa myös samanaikaisopetukseksi (Pulkkinen &
Rytivaara 2015). Samanaikaisopetuksen käsite ei kuitenkaan ole käyttämämme
kirjallisuuden perusteella aivan ongelmaton; sillä ei välttämättä tarkoiteta
tiimiopettamista tai sillä saatetaan myös viitata satunnaiseen yhdessä
opettamiseen. Toteuttamamme yhteisopetus on kahden aineenopettajan
tiimiopettamista, minkä vuoksi tässä artikkelissa käytämme käsitettä
yhteisopetus (co-teaching), kun esittelemme oman
yhteisopettajuutemme kehittymistä sekä lukiolaisten kokemuksia
yhteisopetuksesta.
Yhteisopetuksen hyödyt
Yhteisopetuksen
hyödyistä on saatu runsaasti näyttöä suomalaisissa ja kansainvälisissä
tutkimuksissa (esim. Friend, Cook, Hurley-Chamberlain & Shamberger 2010;
Pulkkinen & Rytivaara 2015; Rytivaara 2012; Takala &
Uusitalo-Malmivaara 2012; Thousand, Villa & Nevin 2006). Yhdessä
opettaessaan opettajilla on tutkimusten mukaan enemmän aikaa yksittäisille
oppilaille ja he pystyvät paremmin huomioimaan erilaiset oppijat. Tätä kautta
myös työrauha luokassa paranee, kun oppilaat saavat enemmän ja nopeammin
huomiota opettajilta (Pulkkinen & Rytivaara 2015; Rytivaara 2012).
Yhteisopetuksessa käytetään tutkimusten mukaan usein monipuolisempia
opetusmenetelmiä kuin yksin opetettaessa (Malinen & Palmu 2017).
Yhteisopetus näyttää tukevan opettajan omaa ammatillista kasvua ja ammatillista
reflektiota. Lisäksi opettajien tutustuminen useampiin oppilaisiin vahvistaa
yhteisöllisyyttä niin opetusryhmässä kuin koko koulussa. Opettajat kokevat
yhteisopetuksen myös lisäävän työhyvinvointia (Rytivaara 2012; Pulkkinen &
Rytivaara 2015).
Yhteisopettajuutta kehittämässä
Kokemuksiamme yhteisopettajuudesta ja sen hyödyistä
Olemme kokeilleet
ja kehittäneet Helsingin normaalilyseossa kahden aineenopettajan välistä
yhteisopetuksen mallia lukion psykologian ja uskonnon valtakunnallisilla ja
paikallisilla kursseilla yli viiden vuoden ajan. Kehitystyössä lukiolaisilta
kerätty palaute on ollut tärkeässä roolissa, samoin kriittinen reflektio omaa
toimintaamme kohtaan.
Aloitimme yhteisopettajuuden kokeilun vuonna 2015 uskonnon ja
elämänkatsomustiedon valtakunnallisilla syventävillä kursseilla (UE4, ET4).
Lisäksi olemme pitäneet yhteisopetustunteja lukion teemaopintoihin kuuluvalla
TO2-kurssilla, jonka toteutamme yhteistyössä terveystiedon, tietotekniikan ja
äidinkielen opettajien kanssa. Oheiseen taulukkoon on koottu
yhteisopetuskurssimme ja lukuvuodet, joina olemme ko. kursseja pitäneet.
Taulukko 1. Yhteisopetuksen toteuttaminen lukiossa
|
Yhteisopetuskurssi |
Ajankohta |
|
UE2 Globaali kristinusko (LOPS 2015) UE4 Uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa (LOPS 2003; LOPS 2015) UE6 Uskonnolliset ilmiöt (LOPS 2015) ET4 Kulttuurit katsomuksen muovaajina (LOPS 2003; LOPS 2015) PS6 Aina ajankohtainen psykologia (LOPS 2015) PS7 Psykologian kertauskurssi (LOPS 2015) TO2 Tutkiva työskentely teknologialla (LOPS 2015) |
Lv 2019-2021 Lv 2015-2021 Lv 2016-2021 Lv 2015-2021 Lv 2016-2021 Lv 2016-2021 Lv 2016-2018 |
Yhteisopetuksemme alkoi molempien henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja halusta
lähteä kokeilemaan ja kehittämään yhteisopetusta. Myönteiset kokemukset
rohkaisivat meitä jatkamaan yhteisopetusta sekä perehtymään sitä koskevaan
suomalaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Aloimme siis tehdä
suunnitelmallista työtä yhteisopetuksen eteen.
Omat kokemuksemme ovat linjassa yhteisopetuksesta saatujen tutkimustulosten
kanssa. Aluksi suunnittelu vei paljon aikaa ja työmäärä oli selkeästi suurempi
kuin yksin työskennellessä. Teimme tarkat oppituntikohtaiset suunnitelmat ja
jaoimme vastuut kaikista oppitunnin eri osioista etukäteen. Koska kokeilumme
kohteena oli nimenomaan tiimiopettaminen yhteisopetuksen muotona, olimme
sopineet, että voimme täydentää toistemme opetuspuhetta ja antaa toisillemme
spontaanisti tilaa nostaa oppitunnille sisältöjä tuntisuunnitelmien
ulkopuoleltakin. Tämä edellytti luottamusta toisen toimintaan, molemminpuolista
joustamista ja avoimuutta kriittiselle reflektiolle (Pulkkinen & Rytivaara
2015). Yhteisopettajuuden näkeminen prosessina (Pulkkinen & Rytivaara 2015)
oli tärkeää, jotta pystyimme laajentamaan opettajaidentiteettejämme jaetun
opettajuuden suuntaan. Yhteisopetuksemme alkoikin varsin nopeasti sujua
luontevasti ja ilman tarkkoja työnjakoon liittyviä suunnitelmia. Yhteisen
ideoinnin sekä jaetun asiantuntijuuden ansiosta työ keventyi.
Suunnittelu, opettaminen ja arviointi yhdessä toisen aineenopettajan kanssa
vahvistaa omaa ammattitaitoa. Samalla se edellyttää valmiutta oppia ja kuunnella.
Yhteisopetusta aloittaessamme meillä oli noin 10 vuoden ero työkokemuksessa.
Myös kokeneempi opettaja hyötyy suuresti yhteisopettajuudesta, koska se vaatii
omien käsitysten ja rutiinien uudelleen tarkastelua ja mahdollistaa oman työn
pohdinnan toisen silmin, osin kuin “ulkoa päin”. Yhteiset keskustelut
oppituntien ja opetuskokonaisuuksien jälkeen ovatkin olleet
yhteisopettajuutemme kehittymisen kannalta merkittäviä. Olemme myös kokeneet,
että yhteisopetus lisää työhyvinvointiamme, sillä se vähentää suunnitteluun,
opetukseen ja arviointiin liittyvää kuormitusta ja stressiä.
Yhteisopettajuus lukiolaisten näkökulmasta
Pulkkisen ja Rytivaaran (2015) mukaan yhteisopetusta voi itsessään pitää
eriyttävänä opetuksena, sillä opettajat pystyvät käyttämään monipuolisempia
opetusmenetelmiä, erilaisia joustavia ryhmiä sekä huomioimaan nopeammin ja
laajemmin oppilaiden tarpeet kuin yksin opettaessaan. Eriyttäminen siis
nivoutuu osaksi luokkatoimintaa. Lukiolaisten näkökulmasta yhteisopetus edistää
oppimista eri tavoin. Kurssipalautteiden mukaan lukiolaiset arvostavat sitä,
että opettajien aika riittää yhteisopetuskursseilla paremmin opiskelijoiden
kohtaamiseen ja auttamiseen ja opetus muuttuu kahden opettajan myötä
monipuolisemmaksi.
”Yhteisopetus on tosi hyvä, koska molemmilla on kuitenkin vähän eri
näkökulmia, niin saa monipuolisempaa opetusta. Yhteisopettajuudessa hyvää on
myös se, että on enemmän apua saatavilla.”
”Opettajat täydentää toisiaan, mukavampi tunnelma kun on kaksi opettajaa, ja
jos on tehtäviä, opettajilla on enemmän aikaa ohjeistaa ryhmää/paria/yhtä
ihmistä.”
Yhteisopetuksen ansiosta opetuksen taso voi siis olla korkeampi (Morgan 2016)
ja työtavat monipuolisemmat. Kahden opettajan tulee yhdessä kokeiltua sellaisia
opetuksen työtapoja, joihin ei ehkä ryhtyisi yksin niin helposti (Pulkkinen
& Rytivaara 2015). Opiskelijoille työtapojen monipuolisuus
yhteisopetuskursseilla on välittynyt myönteisenä:
”Opetus on ollut monipuolista, mielenkiintoista ja hauskaa! On kivaa, miten
täydennätte toistenne opetusta ja tietoa ja matskua tulee kaiken kaikkiaan
paljon enemmän!”
”Tunnit ovat olleet ihania, ja saan niistä aina erittäin paljon irti. Teette
aina tunneista mielenkiintoisia, pidän varsinkin siitä, että keskustelua on
paljon. Myös tehtävät, joita olemme tehneet tunneilla ovat olleet kivoja ja
opettavaisia!”
Yhteisopetuksen hyötyinä lukiolaiset mainitsevat usein sen, että kaksi
opettajaa luo myönteisen ja tavallista rennomman oppimisilmapiiriin.
Yhteisopetuksen sosiaaliset hyödyt ovat tutkimusten mukaan suuret (Ahtiainen
ym. 2011; Takala & Uusitalo-Malmivaara 2012), ja yhteisopettajuus vaikuttaa
tunnelmaan positiivisesti (Morgan 2016; Takala & Uusitalo-Malmivaara 2012).
Kaksi opettajaa pystyy luomaan luokkaan keskustelun ja opiskelijoiden huomioinnin
kautta oppimista edistävän myönteisen ilmapiirin. Kahden opettajan läsnäolo
edistää tarkkaavaisuuden keskittämistä opetukseen, sekä mahdollistaa
opettajille ryhmän vireystason ja tunneilmapiirin tarkemman huomioinnin.
“Tuntien ilmapiiri oli todella rento ja mukava yhteisopettajuuden takia.
Etenkin nyt etänä, kun keskustelua ei ole niin paljon kuin lähiopetuksessa oli
kivaa, että opettajat kommunikoivat koko ajan. Se tuntui melkein siltä kuin
olisi lähiopetuksessa.” (etäopetus, kevät 2020)
“Loistava tiimi, ehkä paras asia kurssissa!! Ilmapiiri paljon rennompi ja tekee
tunneilla olemisesta ja kommentoimisesta paljon vaivattomampaa. Saa myös hieman
eri näkökulmia, joka on hyvä juttu.” (lähiopetus)
Opettajien välinen keskustelu luo hyvin kuvaa tiedon sosiaalisesta
rakentumisesta ja mahdollisista erilaisista näkökulmista aihepiireihin.
Yhteisopetuksessa pystymme mallintamaan opiskelijoille sosiaalista
vuorovaikutusta ja dialogia (Ahtiainen ym. 2011). Dialogin hyödyntäminen
opetuksessa rohkaisee oppilaita pohtimaan ja esittämään erilaisia näkökulmia
sekä näyttää lisäävän kiinnostusta asiaan (Juuti, Loukomies & Lavonen
2019). Toisaalta opiskelijat ovat kokeneet myönteisenä myös sen, että
vuorovaikutus voi vaihtua perinteisestä opettaja-oppilas- suunnasta opettajien
väliseen. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavassa lukiolaisen kurssipalautteessa:
”…se (yhteisopetus) toimii! On mukavaa, kun opettajat käyvät myös
keskustelua keskenään, eikä keskustelu ole vain opettaja-oppilas tyylistä.”
Lukiolaiset näkevät, että onnistuneessa yhteisopetuksessa opettajat tukevat ja
täydentävät toistensa opetusta. Keskeiseksi näyttää nousevan se, että
opettajien keskinäinen vuorovaikutus ja toiminta oppitunnilla sopivat yhteen:
”Teillä toimii hyvin yhdessä työskentely. Parilla, joka opettaa yhdessä täytyy
olla hyvä yhteys toisen kanssa ja täytyy pystyä toimimaan saumattomasti
yhdessä.”
”-- joskus yläasteella oli kaks auskua yhteisopettamassa, ja ei onnistunut,
koska ei ollu suunnitellu tuntia tarpeeks hyvin. Eli ei siis toiminut "sulavasti".”
Yhteisopetus onkin prosessi, minkä vuoksi varsinkin vielä sen alkuvaiheessa
toiminta saattaa edetä jopa kangerrellen. Alussa tutustuminen työpariin sekä
hänen ajatuksiinsa opetuksesta ja oppimisesta onkin yhtä tärkeää kuin
suunnittelu ja käytänteistä sopiminen (Rytivaara ym. 2017; Rytivaara &
Pulkkinen 2015). Myös opiskelijoille on kokemustemme mukaan hyödyllistä
sanoittaa tilannetta, kun opettajat vasta aloittavat yhteisopetusta.
Yhteisopettajuuden pohdintaa
Yhteisopettajuus ja sen kehittäminen työssämme on ollut haaste, joka on
tarjonnut runsaasti kehittymisen mahdollisuuksia, pohdintaa ja keskustelua sekä
iloa opetukseen. Opettajan työn muuttuminen entistä enemmän yksittäisen
“sankariopettajan” puurtamisesta kohti yhteistä ideointia, suunnittelua ja
vastuunkantoa rohkaisee pohtimaan opettajuuden tulevaisuutta laajemminkin.
Opetustyötä ohjaavat asiakirjat painottavat yhteistyötä, laaja-alaisen
osaamisen kultivointia ja monialaisuutta. Rohkaisemmekin aineenopettajia
kokeilemaan, jos yhteisopetus ei vielä ole tuttua, millä tavoin opettajat
voivat entistä paremmin jakaa asiantuntijuuttaan ja osaamistaan. Suomalaisten
opettajien korkea koulutus ja kyky reflektioon luo hyvän pohjan uusien
yhteistyömallien kehittämiselle ja toivommekin, että tulevaisuudessa
yhteisopettajuutta ja erityisesti tiimiopettajuutta tuetaan opetuksen
järjestäjien taholta.
Tällä hetkellä kokeilu- ja kehittämistoimintamme suuntautuu yhteisopetuksen
mahdollisuuksiin aineenopettajien opetusharjoittelussa sekä yhteisohjaukseen.
Huomiomme yhteisopetuksen hyödyistä ja merkityksestä tukevat käsitystämme
siitä, että yhteisopettajuuden ulottaminen vakiintuneeksi osaksi
opetusharjoittelua voisi mahdollistaa laadukasta reflektiota ja tarjota
tärkeitä malleja yhteisopettajuuden hyödyntämiseen jo opettajanuran
alkumetreillä.
Lähteet
Ahtiainen, R.,
Beirad, M, Hautamäki, J. Hilasvuori, T. & Thuneberg, H. (2011).
Samanaikaisopetus on mahdollisuus Tutkimus Helsingin pilottikoulujen
uudistuvasta opetuksesta. Helsingin opetusvirasto. Helsinki: Yliopistopaino
Carter, N., Prater, M. A., Jackson, A. & Marchant, M. (2009). Educators’
perceptions of collaborative planning processes for students with disabilities.
Preventing School Failure: Alternative Education for Children and Youth 54 (1),
60–70.
Friend, M., Cook, L., Hurley-Chamberlain, D. A. & Shamberger, C. (2010).
Co-teaching: An illustration of the complexity of collaboration in special
education. Journal of Educational and Psychological Consultation 20 (1), 9–27.
Juuti, K., Loukomies, A. & Lavonen, J. (2019). Interest in Dialogic and
Non-Dialogic Teacher Talk Situations in Middle School Science Classroom.
International Journal of Science and Mathematics Education, 18, 1531–1546
Malinen, O.-P. & Palmu, I. (2017). Näkökulmia yhteisopettajuuteen.
Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2017, Vol. 27, No. 3.
Morgan, Jennifer L. 2016. Reshaping the Role of a Special Educator into a
Collaborative Learning Specialist. International Journal of Whole Schooling,
12, 1, 40-60.
Rytivaara, A. (2012). Towards Inclusion. Teacher Learning in Co-Teaching.
Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 453. Jyväskylän
yliopisto.
Taajamo & Puhakka (2020). Opetuksen ja oppimisen kansainvälinen tutkimus TALIS
2018 (osa 2). Perusopetuksen vuosiluokkien 7-9 ensituloksia, osa 2.
Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2020: 18.
https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/opetuksen-ja-oppimisen-kansainvalinen-tutkimus-talis-2018-osa-2
Pulkkinen, J. & Rytivaara, A. (2015) Yhteisopetuksen käsikirja. Helsinki.
Rytivaara, A. (2012). Towards Inclusion. Teacher Learning in Co-Teaching
[väitöskirja]. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.
Saloviita, T. & Takala, M. (2010). Frequency of co-teaching in different
teacher categories. European Journal of Special Needs Education 25 (4),
389–396.
Takala, M. & Uusitalo-Malmivaara, L. (2012). A one-year study of the
development of co-teaching in four Finnish schools. European Journal of Special
Needs Education, 27(3), 373-390.
Thousand, J. S., Villa, R. A., & Nevin, A. I. (2006). The many faces of
collaborative planning and teaching. Theory into Practice 45 (3), 239–248.
Villa, R. A., Thousand, J. S. & Nevin, A. I. 2004. A guide to co-teaching :
Practical tips for facilitating student learning. Thousand Oaks, Calif: Corwin
Press.
Kristiina Holm & Vesa Åhs, Helsingin normaalilyseo