Ergonominen luokkatila

perjantai 26. toukokuuta 2017

Runsaan istumisen haitoista on paljon tutkimusnäyttöä, ja niistä uutisoidaan varsin usein. Nykytiedon valossa liian istumisen terveyshaittoja ei voi edes säännöllisellä liikunnalla kompensoida. Ruudun äärellä istumiselle on jo annettu suosituksiakin, ja Tipattoman tammikuun rinnalle on lanseerattu Tuoliton tammikuu. Esimerkiksi UKK-instituutti kehottaa: “Luokaa lapsille ja nuorille ympäristö, joka kannustaa ja opettaa vaihteleviin tapoihin toimia ja työskennellä. Oppituntien aikana voi välillä jaloitella ja vaihdella istumisasentoja.” 

Miksi istuminen on vaarallista? 

Istuminen rasittaa tuki- ja liikuntaelimistöä. Jos istuu selkä kumarassa, selän välilevyjen paine rappeuttaa selkärangan niveliä. Huono istuma-asento venyttää selän lihaksia, jolloin ne eivät enää tue riittävästi selkärankaa. Istuminen heikentää myös aineenvaihduntaa. Istuessa suuret lihasryhmät ovat passiivisina, jolloin ne kuluttavat vähän energiaa. Se puolestaan lisää keskivartalolihavuuden ja ylipainon riskiä. Lisäksi sokeriaineenvaihdunta voi häiriintyä, mikä taas lisää tyypin 2 diabeteksen riskiä. Aineenvaihdunta heikkenee myös jaloissa ja lantion seudulla, koska istuminen lisää painetta reiden takaosissa ja lantiossa. 

Sosiaali- ja terveysministeriön suosittelee vaihtoehtoja istumiselle 

Sosiaali-ja terveysministeriö on luonut kansalliset suositukset idealla “Istu vähemmän - voi paremmin”. Ne perustuvat uusimpaan tutkimustietoon suomalaisten liiallisesta istumisen määrästä. Suositusten laatimista perustellaan yhteiskunnassa vallitsevalla, kaikissa ikäryhmissä näkyvällä istuvalla elämäntavalla. Tarkoituksena on tuoda esiin käytännöllisiä keinoja istumisen vähentämiseen sekä eri ikäisille yksilöille itselleen, että päiväkodeille, kouluille, opiskelu- ja työyhteisöille, sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille ja kuntien eri sektoreille. Runsaalla ja yhtäjaksoisella istumisella ja muullakin paikallaanololla on itsenäisiä, muista elintavoista riippumattomia haitallisia vaikutuksia muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen. Runsas istuminen ja liikunnan puute heikentävät myös lasten ja nuorten hyvinvointia monin eri tavoin. Niinpä suositusten mukaan yhteiskunnan ja vanhempien on luotava ympäristöjä, jotka tukevat lapsen ja nuoren aktiivisuutta ja oppimista. 

Yläkouluikäiset, lukiolaisista puhumattakaan, viettävät päivästään lähes yhtä paljon aikaa istuen kuin aikuiset. Säännöllinen liikunta ja kohtuullinen istuminen vähentävät tuki- ja liikuntaelinten vaivoja, ehkäisevät ylipainoa ja muutoinkin tukevat psykofyysistä terveyttä ja hyvinvointia. Aktiivinen ja liikunnallinen arki on yhteydessä myös parempiin oppimistuloksiin. Suosituksessa kysytäänkin: “Opettajat, onko teidän koulussanne mahdollisuus työskennellä välillä seisoen ja jaloitella oppituntien aikana?” Jatkoksi todetaan: “Rakentakaa aktiivisuuteen kannustava oppimisympäristö sekä opetustiloihin että niiden ulkopuolelle. Ottakaa kalustuksessa, tiloissa ja toiminnassa huomioon lasten ja nuorten erilainen kasvu- ja kehitysvaihe. Asentoja vaihtelemalla lisäät kehon ja mielen vireyttä. Monia asioita voi istumisen sijaan tehdä seisten tai kevyesti liikuskellen.” Suosituksissa kehotetaan suosimaan kouluissa aktiivisia työpisteitä ja -tapoja ja pitämään aktiivisia taukoja. Opettajille ehdotetaan, että istumisen tauottaminen ja asentojen vaihteluun kannustavat työtavat otetaan osaksi opetuskulttuuria opiskelijoiden toimintatapojen muuttamiseksi. Myös opettajaopiskelijoiden koulutuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota runsaan istumisen ja muun paikallaanolon vähentämiseen ja istumisen tauottamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan fyysisen aktiivisuuden edistäminen kuuluu koko opiskelu- ja työyhteisölle. Sitoutuminen aktiiviseen arkeen tapahtuu totuttuja tapoja rohkeasti kyseenalaistaen, uusia toimintatapoja yhdessä ideoiden ja uusia tapoja yhdessä sopien. Opiskelussa ja työssä omaksutut entistä aktiivisemmat toimintatavat siirtyvät helposti myös osaksi vapaa-aikaa, aktiivisempaa elämäntapaa. 

Seisontapöydät vaihtoehdoksi 

Edellä kuvatun pohjalta ryhdyimme miettimään, mitä asialle voisi koulussa tehdä. Yhteen luokkatilaan ostettiin kokeilumielessä viisi uudenlaista työpöytää. Luokka on aineopetuksen käytössä eli siellä on päivän mittaan useita eri ryhmiä - useimmiten terveystiedon, filosofian tai uskonnon ryhmiä sekä yläkoulusta että lukiosta. Pöydissä on helppokäyttöinen kaasujousi, jonka avulla pöydän korkeuden voi säätää istumakorkeudesta seisomakorkeuteen. Säätö on portaaton, joten pöytä sopii kaikenpituisille oppilaille. Pöytälevy on hieman perinteistä pulpettia suurempi, joten siihen mahtuvat hyvin sekä tietokone että muut tarvittavat työskentelyvälineet. Pöytään kuuluu muovinen matto, jonka päällä seisotaan. Se on todella miellyttävä pehmuste ja lisää seisomisen mukavuutta. Vaikka valmistajan mukaan matto on helposti puhdistettava, pyydän oppilaita ottamaan kengät pois. Jalkojen tuulettuminenkin voi olla välillä paikallaan. Maton säilyttämiseen on pöydän sivustalla oma koukku. Toisella sivulla on koukku laukkua varten. Pöydät ovat luokan perällä, jotta seisojat eivät ole kenenkään edessä. Ne on myös helppo siirtää esimerkiksi ryhmätyökokonaisuudeksi. 

Nämä pöydät saivat heti suurenmoisen suosion sekä yläkoululaisten että lukiolaisten keskuudessa. Oppitunnin alussa on aina hetki käytettävä siihen, kenellä on oikeus tänään päästä seisomaan. Innokkaimmissa ryhmissä vuoro täytyy jopa vaihtaa oppitunnin puolessa välissä ja sovitaan vuorot jo seuraavalle tunnille. Oppilaat myös nostavat maton omatoimisesti tunnin päätteeksi paikoilleen ilman sen kummempaa paimentamista. Seisontapöydät ovat tuoneet ainoastaan myönteisiä vaikutuksia opiskeluun. Antiikin ajan sokraattisessa opiskelussahan käyskenneltiin yhdessä akatemian käytävillä ja keskusteltiin. Seisominen on hyvä välimuoto jatkuvan istumisen ja kävelyn välillä. Oppilaat ovatkin kommentoineet, että miksi edellä kuvailtuja kalusteita ei ole jokaisessa luokkatilassa. Itse olen kokenut, että opiskelu- ja työvireys paranevat, kun istuminen vähenee ja kun pitää taukoja ja vaihtelee asentoa. 

Jumppapallot tuoleina 

Luokkaan ostettiin kokeiluksi myös ihan tavallisia jumppapalloja tuolien vaihtoehdoksi. Niistä tuli niinikään erittäin suosittuja ja ne ovat seisomapöytien tavoin jatkuvassa käytössä. Hiukan pelkäsin etukäteen, että ne aiheuttavat yläkoululaisten parissa häiriötä: niitä heitellään, potkitaan ja pomputellaan. Epäilin, että huolimaton istuminen tai keikkuminen aiheuttaa kaatumisia ja vaaratilanteita. Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Kokemukseni mukaan myös pallot tuovat osaltaan sekä kehon asentojen vaihtelua että jopa rauhaa työskentelyyn. Osa istuu niillä koko oppitunnin, osa lyhyemmän hetken. Niitä säilytetään luokan takaseinustalla tuoleilla niin, että tuoli käännetään seinään päin ja pallo tuetaan seinän ja tuolin selustan väliin. Näin ne eivät pyöri pitkin lattioita eivätkä haittaa siivoojien työskentelyä. Ihanteellisinta voisi olla, jos seinälle saisi telineet pallojen säilyttämistä varten. Palloja on myynnissä monen kokoisia. Paras koko lienee keskikokoinen, suuret pallot täyteen pumpattuna ovat istumistarkoituksessa monelle liian isoja. Jatkamme luokan kalustamista ergonomiseen suuntaan pikkuhiljaa. Seuraavaksi voisi olla vuorossa muutaman satulatuolin hankkiminen. Seisomapöydistä löytyy monenlaisia malleja, myös sellaisia joissa on pyörät alla ja joiden kannen voi nostaa pystyyn. Se on toimiva ajatus, jos välillä on tarvetta saada lattiatilaa esimerkiksi toiminnallisia työmuotoja varten. 

Tiina Lehtinen 
Viikin normaalikoulu, terveystiedon, filosofian ja uskonnon opettaja

Kuva Pasi Sorjonen
© NOVISSIMA • Theme by Maira G.